Tämä neulomisharrastukseni ei varsinaisesti noudattele liiketaloustieteen JIT/JOT (http://fi.wikipedia.org/wiki/Just-In-Time) -ajatusta siitä, että tuotanto kohdistetaan oikeaan aikaan ja oikeaan tarpeeseen. Mietinkin, olisiko nyt sopivampaa alkaa neuloa jo jotain ensi talveksi, jotta se saattaisi joskus mahdollisesti olla valmiina ennen seuraavaa sesonkia kuin mitään ns. kesäneuletta, joka saattaa olla valmis aikaisintaan elo-syyskuussa. Toisaalta nyt vähän kutittelee jo päästä vaihtelun vuoksi ompelemaan (kesä)hameita, heti kun vaan olisi aikaa.
Kivasti muuten näkyy tuossa mustassa langassa valkoiset kissankarvat, mustavalkoinen angorakissapipo. Muuten kyllä erittäin erehdyttävästi muistuttaa baskeria muodoltaan ja sillee ja on tosiaankin sopivan kokoinen. Koko talvi siihen menikin, että opettelin neulomaan sopivan kokoisen päähineen.
Lisäksi tässä sitten matkan varrella syntyneitä muita tuotoksia. HUOM! kuvat ovat autenttisia, niitä ei ole käsitelty, ei edes rajattu.
Pienenä loppukaneettina, nyt paljastuu kaikessa jännittävyydessään, mitä tapahtui ensimmäiselle ylisuurelle baskerille. Päätin ensin purkaa ja kutoa sen uudestaan vähän pienemmäksi. Jostain syystä levennykset ja kavennukset eivät tahtoneet osua kohdilleen, joten kiukuissani purin koko työn ja yritin neuloa uudestaan, mutta lanka oli jo kulunut epämiellyttävän mutkaiseksi, joten eihän siitä tullut lasta eikä p...aaa. Lopulta neulekissa Ruskea päätti omia pipon omaan käyttöönsä. Se oli repinyt sen alas hyllyltä ja käytti sitä omiin tarkoituksiinsa, suolisti täyttä vauhtia ja koska neule oli jo muutenkin ihan kärsinyt, päätin lahjoittaa sen parempaan tarkoitukseen ja annoin kissan leluksi (tykkäävät siis muutenkin kaikenlaisesta villasta). Alimmassa kuvassa näette siis sen ensimmäisen baskerin surullisen kohtalon. Nyt se roikkuu raapimapuussa. Toinen pää on kerittynä ja toisessa päässä on osittain purettu alkuperäinen baskeri.
 |
| Yhdet lapaset, pipo, kahdet pinkit sukat äitienpäivälahjoiksi ja yhdet vaaleansiniset sukat itselleni. Sukat on tehty Ullaneuleen Kuuran kosketus -ohjeella. Kantapää ei tosin ole tiimalasi, ei mitään sinne päinkään :o) |
 |
| Lopuksi vielä höperö söperö kissa, joka auttoi kutomisessa mm. kehräämällä mun kyljessä. Tässä on yksi hänen suosikkipaikoistaan, lehtikori, jonka pohjalla on erittäin mukava makoilla. |
 |
| Neule raapimapuussa |
